Olen palvonut kesää. Kaupunkikesää. Rakastan aurinkoa, sen hohtoa ja lämpöä. Rakastan pyöräilyä, sitä että pääsee minne tahansa nopeasti ja varmasti. rakastan tunnetta, että pääsen tosiaan jonnekin, maisemat vilisevät silmissäni. näen asiat eritavalla, kauniilla kesän tavalla.
Parasta on, jos lähdemme jonnekin, missä en ole ennen ollut. Helsingissä sellaisia paikkoja ei tosin enää juuri ole, mutta naapurikunnista löytyy vielä ihmeteltävää, lähinnä Etelä-Espoosta ja Pohjois-Vantaalta. Etelä-Espoossa olimmekin pari viikkoa sitten pyörilemässä. Meri on hyvä toveri, sitä sopii seurata vaikkapa maailman ääriin, eikä ikinä voi eksyä. En tosin usko että se olisi mahdollistakaan Espoossa.
Lisäksi olemme käyneet varsin usein Kallvikissä uimassa, sitä ihanuutta!
rakastan horisonttia ja sen värejä, aamuin illoin ja keskipäivällä.

Kunpa, voi kunpa saisi joskus kesämökin sieltä jostakin saaresta!
onneni olisi rajaton. sinne rakentaisimme sitten Sirenien hengessä "kappelin".

Olen mietiskellyt, miksi arkkitehdeille on kautta aikojen ollut niin tärkeätä suunnitella kirkkoja, vaikka he itse eivät olisikaan erityisen uskonnollisia?

Olen tänään niinsanoakseni viimeistä päivää vapaalla. Huomenna on maanantaina alkaa oikea kesätyön arki. Olen toki onnellinen, että vihdoinkin sain sen. Sain töitä pesulasta. My Beautiful Laundrette. Mutta mutta kai kaikki uusi aina jännittää ja peloittaa. ja kaiken lisäksi minä pitäisin lomailusta paljon. Paljon paljon. pyöräilystä ja suomenlinnailusta. Pitäisin ruttopuistoskelusta ja kirjojen lukemisesta kaikkialla ja kokoajan. Tämä on niin kaksipiippuista.

Nyt menen juomaan kahvia minun uudesta pienenpienestä kahvipannusta, jota rakastan, koska sain sen rakkaalta ihmiseltä lahjaksi.
Radio soittaa vanhaa brittimusaa, en yleensä pidä tästä juontajasta, mutta nyt tuntuu mukavalta, katsoinhan eilen elokuvankin, jossa soi Oasis. Oi ysärit ja pottatukat!!!

Kaunis aurinkoinen päivä. Euroviisuvoitto tuntuu jotenkin kaukaiselta, koska ne tuli niin myöhään etten jaksanut millään valvoa. Vietin koko päivän pitkän matkan bussissa musiikkia kuunellen uusilla korvalapuillani ja virkaten itselleni ranteenlämmittimiä (Naiselle, jolla on jo kaikkea).

Olin kyllä ostanut pari olutta, mutta pieni flunssanpoikanen ei antanut minun juoda niitä eikä siis nauttia viisusita. Alkukisat katsoin kyllä. Tavanomaista moskaa. Mutta hauskaahan sitä on arvostella. Olisi ollut ehkä hauskempaa katsella baarissa, mutta kun tulin juuri tänne luonnon helmaan niin ei baarit juuri houkuta.

 

Äsken olimme pyöräretkellä pieni nelivuotias osaa jo uskomattoman hyvin ajaa, vaikka välillä mielenkiinto jää johonkin aikuisen mielestä ihan turhaan asiaan, eikä juuri riitä ajamiseen tai muuhun eteenpäin menevään toimintoon. Mikäs siinä, minne meillä kiire olisi?

Sunnuntaita siis kaikin tavoin. Kavereille ei viitsi vielä soitella sinne sivistykseen, taitavat olla lordi-huumassa.

Heräsin yöllä flunssan yllättäessä. Töihin on silti mentävä, mikä on hyvin ikävää. Mitäköhän lukisin tänään töissä? Taidan lukea vaikkapa Kersti Bergrothia tai sitten jotakin nuorten romaania koulun kirjastosta.
Eiliset fudismatsi-tunnelmat ovat jo vähän kaikonneet, varsinkin kun väärä joukkue voitti.
Nyt yritän tosissani keskittyä tutkimusaiheisiini, lähiöihin.
Jos tätä lukee joku jossakin Helsingin seudun lähiössä 1950 - 1960 -luvulla asunut, niin ole hyvä ja kirjoita minulle vaikkapa sähköpostia aiheesta. Olisi ihanaa tietää, minkälaista siellä on ollut.

Minä joudun muuten vain luottamaan tietoihini joita voin tutkijoiden kirjoituksista lukea.
Olen niin paljon miettinyt, olivatko asiat niin hyvin lähiöissä, kuin joissakin tutkimuksissa annetaan ymmärtää. Tiedän toki, että ne ovat hyviä asuinpaikkoja varsinkin alkukankeutensa jälkeen, mutta aluksi kai sai odottaa palvelujen tuloa alueelle, eikä julkista liikennettä juuri ollut.

Minun vanhempani muuttivat Vantaan Rajatorppaan joskus 1960-luvulla. Silloin siellä ei ollut vielä juuri mitään. Rajatorppahan on rakennettu mansikkamaalle ja kun vasnhempani muuttivat ilmeisesti Rajatorpan ensimmäiseen taloon, ei siellä tietenkään ollut juuri muuta kuin rakennustyömaata. Kaupassa piti käydä kaukana, eivätkä bussit vielä kulkeneet niin kuin nykyisin.

Mutta kertokaa itse kokemuksistanne!

Arsenal voittaa champions leaguen! se on varma, kun...
Vaikka Lehmann lensikin ulos vähän liian nopeasti, silti olen vakuuttunut, että keltapaidat (tänään) voittavat!
Niiden täytyy.
En kyllä yleensä ole minkään tykki-fani, vaan liverpool vetoaa tunteisiini aina ja ikuisesti, mutta puolensa on pakko valita ja minähän valitsen.
AAA-RRR-seeenaaaaallll